Mendoza

Nyt ei olekaan tullut päivitettyä blogia koneen äärellä vähään aikaan. Ciaran juoksuttaa ympäri kyliä niin ettei ehi naputtaa. No, tähän mennessä tapahtunut:
Siirryttiin Cata-yhtiön Royal-luokassa BA:sta Mendozaan, ja voe veljet, olipahan hulppeata matkantekoa. Matkan ajan meitä hyysäsi "lentoemäntä", joka tarjoili heti alkuun ruoat ja juomat ihan kuin lentokoneessa. Oli omat näytöt ja kuulokkeet jokaisen edessä, ja leveillä nahkapenkeillä sai itsensä kokonaan oikoselleen niin halutessaan. Leveässä bussissa oli vain 3 penkkiä rinnakkain, 2 vasemmalla vierekkäin ja yksi oikealla. Yritämme seuraavaan legiin saada 3 ekaa penkkiä yläkerran etuikkunan eteen, jotta näkisi maisemia (mm. Aconcagua, Etelä-Amerikan korkein vuori pitäisi näkyä matkalla Mendozasta Santiagoon). Vielä aamulla lähtiessä kaikille jaettiin pikkupullot punkkua muistoksi matkasta. Matkaa oli vähän toista tuhatta kilometriä ja kesti 13 tuntia ja risat.
Ekaksi yöksi täällä otettiin melko onneton hostelli, saatiin kuitenkin 6 hengen yhteismajoitushuone meidän kolmen käyttöön. Sängyt ja suihku oli taas surkeita, joten lähdettiin etsimään parempaa majoitusta, ja sellainenhan löytyi. Nyt ollaan hotelli San Martinissa keskustorin kupeessa, parvekkeelta näkymä puistoon ja muutenkin kaikin puolin hienot fasiliteetit. Tietsikat vaan on hitaita, mutta mitäpä hänestä.
Adidas superstar II:t rupesivat käymään jalkojen päälle, joten piti käydä ostamassa comfy shoesit, nyt on Salomonit jalassa ja jo kelpaa tassutella Ciaranin perässä - El Presidente johtaa meitä edelleen seikkailusta toiseen.
Speaking of which, eilen käytiin sitten pienissä dageneftereissä Mendozan viiniseuduilla Maipússa. Kuuma oli välillä kuin pätsissä. Ei löytynyt sähköskoottereita oppaan mainitsemasta paikasta, joten vuokratiin sieltä sitten pyörät ja otettiin kuljetus 7 km päähän ja poljettiin sieltä takaisin. Eka paikassa otettiin heti lungisti ja käytiin pieni esittely, jonka jälkeen päästiin maistelemaan tilan viinejä. Suuren puun varjossa ulkosalla, oikein miellyttävä hetki. Kuvankin otin mutta jostain syystä ei tainnut mennä blogiin asti, itse asiassa taitaa olla toista kymmentä kuvaa joiden postaus ei ole onnistunut. No Ciaranilla on onneksi iPhone ja kamera, hän on räpsinyt enemmänkin kuvia sieltä täältä ja lähettänyt joitakin facebookiinkin. Rankka reissu kaiken kaikkiaan, ja tuloksena oli mun kohdalla että heikotusta oli sen verran notta paikallinen pöpö pääsi livahtamaan elimistöön. Nyt mennään flunssalääkkeiden voimalla.
Kuten tänään. Aamulla tuumin, että noinkohan minusta olisi lähtemään koko raftingiin, päätin sitten kuitenkin lähteä, enkä kadu yhtään! Oli aivan upea kokemus, ympärillä kohoaa kauniita vuoria kuuteen kilometriin ja me melotaan kumiveneellä Mendoza-jokea alas, välillä hiljaisempia kohtia ja välillä kunnon koskia. Heti ensimmäisen rapidon (kosken) nimi oli El Terminator =)
Ciaran on aiemminkin räftännyt, häntä ei hetkauttanut, mutta me Jussin kanssa pidimme kokemusta älyttömän hienona. Pitänee tästä lähin ruveta valitsemaan lomakohteet sen perusteella, onko perillä räftäystä. Oishan tuota kai jossain Kukkolankoskellakin, mutta on vähän eri mittaluokat täällä käytössä. Veneen ohjaaja Americo oli hauska tyyppi, spanglishillä juttuja vaihdettiin ja mukana oli Kolumbiasta lähtöisin oleva turvatyyppi, joka laski meidän välittömässä läheisyydessä kanootilla ihan poimiakseen gringot jos sattuivat kyydistä tipahtamaan. Kaukana ei ollut! Reissun aikana ei flunssasta tuntunut juuri tietoakaan, mutta reissun jälkeen kyllä olin uupunut. Semminkin kun vesikin oli about 10-asteista, mutta jostain syystä tuo ei paleltanut kuin jaloissa. Märkäpuvut ja takit sekä kypärät antoivat päälle, varauduin itse omalla sade-fleecelläni, joka ei huono ollutkaan, mutta turhaanhan sen antoi kastua kun olisi voinut kastella vierastakin ja vetää sen jälkeen kuivan takin ylle. No, kyytibussia takaisin päin odotellessa takin ehti kuivattaa taukopaikalla lämpimillä kivillä. Nopsasti kuivui kun aurinko räkötti sata lasissa ja tuuli kovasti.
Ruoat on kerta kaikkiaan joka paikassa todella hyviä, olemme valinneet paikat aika pitkälle Lonely Planetin oppaan mukaan, ja hyvin on mennyt. Tosin hostelleja kehuu välillä vaikka ne on melko karuja välillä. Vaan nyt tää mid-range paikka on mainio hotelli, kateltiin ensin oven ulkopuolella että vaikuttaako hintoja kyselläkään, näyttää niin hienolta. Kannatti kysellä! 3 hengen huone 270 pesoa eli alta 100 pesoa per ukkeli. Päivän kurssia en tiedä, lähteissä tuo oli about 1e=4,7 pesoa, joten viidellä ollaan aina hinnat jaettu.
Oikeata matéta en ole vielä päässyt juomaan, enkä marsua syömään, mutta kokalehtiä tuossa toissailtana baarissa parin paikallisen hepun kanssa pureskeltiin. En huomannut mitään vaikutusta, maistui lähinnä teen lehdille ja vähän puulta. Baari oli sinänsä mainio, sisään astuessa Clash soi lujalla. Sitä ennen käytiin El Puntossa, jossa listalta nappasin sellaisen kohdan, jossa mainittiin Fernet Menta (eli se Fernetin oma minttu-Fernet). Kyyppari-sälli toi sitten kolme korkeata lasia, joissa jokaisessa paljon jäätä, ja yksi laseista oli täytetty Fernetillä. Mukaan vielä sprite pullo. Vähän aikaa päätä raavittiin kunnes älysimme, että tarkoitus on, että itse tehdään 3 drinkkiä annetuista ingredienteistä. No meiltähän tämä käy! Ja tämä oli siis vain yhdelle, pojat tilasivat iänikuisia kaljojaan. Erikoisia tapoja paikallisilla.
Jos joskus tulette tänne, opetelkaa ihmeessä espanjaa. Nyt ärsyttää suunnattomasti kun ei tullut opeteltua kieltä. Paikallisilla tuntuu olevan koko ajan asiaa, eikä ne useinkaan jarruttele vaikka käsin ja sanoin yrittää selvittää, ettei espanjaa osaa. Kuitenkin aina jotain informaatiotakin siinä läpätyksessä ja viittilöinnissä siirtyy. Usein pyytelevät anteeksi huonoa englantiaan, johon me monesti pyytelemme anteeksi huonoa espanjaamme. Hauska kieli vaikuttaisi kaiken kaikkiaan olevan. Herramientos tarkoittaa työkaluja, opin tänään kun yhdistin erään kyltin kadulla ja tämän winkkari-koneen admin-valikon kohdan.
Vuorilta muuten ku laskeuduttiin raftingistä, niin korvat meni tietty lukkoon eikä nyt aukea millään, kun on kallo räkää täynnänsä. Niinku olis pumpulia tukittu pää täyteen, kaikki äänet kuulostais tulevan jostain seinän takaa. Vaan eiköhän tästä suon yli mennä että heilahtaa. Päätettiin siirtää Santiagoon siirtymistä päivällä, jotta mun ei tarttis pahimmassa flunssassa matkustaa. Pojillekin tämä kävi, kun sattuivat tykästymään Mendozaan. Ja kiva paikka tämä onkin, ite kylällä n. 100 000 asukasta, mutta lähialueet kun lasketaan mukaan niin yhtäkkiä lähemmäs miljoona.
Tähän hätään en taida muuta keksiä, pitäisi päästä useammin kirjoittamaan niin ei ehtisi vaikutelmat sun muut unehtua. Toivotan puolestani hyvää yötä ja siirrän Pasilaan.